Uhkapelaaminen, Vanhemmat

Mitä vanhempien pitää opettaa lapsille uhkapelaamisesta?

Isä ja lapsi

Vanhemmat opettavat lapsilleen monenlaisia asioita, kuten rahan käyttöä, toisten ihmisten kunnioittamista, kodinhoitoa ja verojen maksamisen tärkeyttä. Vanhempien tehtävä on suojella lasta asioilta, mitkä eivät lapsen maailmaan kuulu, kuten esimerkiksi alkoholilta ja uhkapeleiltä. Vanhempi ja lapsi eivät siis voi testata yhdessä vuoden 2020 uusia kasinoita – ainakaan niin kauan, kuin lapsi on alaikäinen. Kun lapsi täyttää 18, voi vanhempi käydä lapsensa kanssa vaikka kasinomatkalla, ja he voivat vaihtaa pokerivinkkejä keskenään.

Vanhemman kannattaa kertoa uhkapeleistä avoimesti 

Olipa lapsi alaikäinen tai jo aikuinen, kannattaa vanhemman kertoa tälle uhkapelaamiseen liittyvistä uhista. Lapsi tarkkailee vanhempiaan ja huomaa, jos tämä ostaa lottokupongin, pelaa kasinopelejä kännykällä tai laittaa kolikoita kaupan aulassa olevaan rahapeliautomaattiin. Lapsi saattaa ihmetellä, miksi hän ei saa ostaa viikkorahoillaan lottokuponkia, tai miksi kaupan henkilökunta hätistelee häntä pois peliautomaattien luota. Jos vanhempi kuittaa asian sanomalla, että pelaaminen on aikuisten juttu, kiinnostuu lapsi asiasta entistä enemmän. Kaikki ovat nähneet teinejä, jotka yrittävät väkisin pelata raha-automaatteja. Kukapa nuori ei haluaisi olla aikuinen ja tehdä aikuisten juttuja. 

Pokeri

Jos taas lapselle kerrotaan avoimesti siitä, että uhkapeleissä häviäminen on todennäköisempää kuin voittaminen, ja että pelaaminen voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia, lapsen kiinnostus uhkapeleihin lopahtaa. Samalla kertaa pitää perustella se, miksi itse niitä pelaa (jos näin tekee). Lapsen on hyvä tietää, että uhkapelejä voi pelata myös vastuullisesti, ja että näin ihminen voi ostaa itselleen jännittävän hetken. Jos tuon jännityksen hakeminen muuttuu pakonomaiseksi ja pelaaminen pyörii mielessä jatkuvasti, on kyse ongelmapelaamisesta. Ei haittaa, vaikka lapselle kerrottaisiin sekin, mistä peliongelmiin saa apua. Ennalta ei voi tietää, kenestä tulee peliriippuvainen ja kenestä ei. 

Jotkut vanhemmat ajattelevat, että kielletyn hedelmän houkutus lähtee sillä, että lapsen annetaan kokeilla asioita turvallisessa ympäristössä. Varmasti edelleen löytyy vanhempia, jotka ostavat tupakka-askin alaikäiselle lapselleen, jotta tämä voisi kokeilla tupakan polttoa. Tällaiset vanhemmat luottavat siihen, että lapsi huomaa tupakan maistuvan pahalta, ja välttelee sitä jatkossakin. Totuus on toisenlainen – vanhempienkin kanssa tupakkaa maistelleesta lapsesta saattaa aikuisena tulla nikotiiniriippuvainen. 

Samalla tavalla ei kannata ajatella, että jos antaa lapsen salaa kokeilla uhkapelejä, ei lapsi kiikuta viikkorahojaan pelikoneeseen heti, kun myyjän silmä välttää. Salamyhkäisiä kokeiluja parempi on kertoa lapselle lempeästi näiden paheiden haittapuolista ja siitä, että lapsen kannattaa odottaa täysi-ikäisyyttä, ennen kuin kokeilee niitä itse. Kaikista tupakkaa maistaneista ei tule tupakoitsijoita eikä kaikista pelikoneita testanneista tule peliriippuvaisia, mutta kokeilut on parasta jättää 18 vuoden ikään. 

Lapsi oppii rahankäyttöä vanhemmiltaan

Lapsi oppii raha-asioiden hoitoa vanhemmiltaan. Vanhemmat tarjoavat sen ensimmäisen esimerkin siitä, miten ja mihin rahaa käytetään. Jos vanhempi on kova tuhlaamaan, oppii lapsi, että rahasta pitää päästä eroon. Jos taas vanhempi on säästäväinen ja opettaa lapsensakin säästämään, saa lapsi hyvän esimerkin. Toki vanhempien antama esimerkki voi saada lapsen toimimaan omassa elämässään päinvastoin, eli tuhlurin lapsesta saattaa tulla hyvin säästäväinen, ja penninvenyttäjän lapsi ei saa mitään säästöön. On kuitenkin aina parempi, että lasta on kotona kannustettu säästämiseen sekä esimerkin että konkreettisten toimenpiteiden avulla. Ennen vanhaan lapsilla oli säästöpossut, tänä päivänä heillä voi olla vaikka rahasto, jolle lapsilisät siirretään joka kuukausi korkoa kasvamaan. 

Vanhemman kannattaa miettiä, minkälaisen esimerkin hän antaa pelaajana. Ahkera lottoaminen voi viestittää lapselle, että työnteolla tai sijoittamalla ei voi rikastua, vaan onni ja autuus saavutetaan vain sattuman salliman suurvoiton kautta. Jos vanhempi laittaa viimeiset senttinsä uhkapeleihin, ei se opeta lapselle säästämisen mallia. Harmiton hupipelaaminen on eri asia, mutta onnenpelejä ei voi eikä kannata pelata ansaintamielessä. Sen sijaan lapselle kannattaa kertoa osakkeista, korkoa korolle -efektistä sekä koulutuksen ja hyvän työpaikan merkityksestä. Pelaamiseen kannattaa suhtautua huumorilla, ei hampaat irvessä voittoa tavoitellen. 

Jos lapsella todetaan rahapeliriippuvuus, on liian myöhäistä syytellä lasta tai itseään. Hoidon saaminen on silloin tärkeintä. Aikuisen lapsen taloudellinen tukeminen on kaksipiippuinen juttu. Jos lapsi on oikeasti sitoutunut saamaan asiansa kuntoon, voi jaloilleen auttaminen olla paikallaan. Jos on vaarana, että rahat menevät uhkapeleihin, kannattaa harkita kaksi kertaa.